Rakas päiväkirja, tänään on minun päivä. Maittava aamiainen kera lasten tekemien korttien. Kyllä ”vanha” vaimo jaksaa vielä tehdä tästäkin päivästä juhlaa, hatunnosto hänelle. Eilen illalla Huuhkajat hävisivät vain 1-0 Ukrainalle, meinasi futissydän haljeta. Vuosi ilman voittoa ja toinen vuosi tiedossa jos meno jatkuu samankaltaisena.
Esikoispoikani sen sijaan kävi joukkueineen eilen nappaamassa kaksi voittoa. Kyllä se jääkiekko on meidän kansallispelimme. Tänä aamuna olimme taas hallilla harjoituksissa. Illalla isä pääsee myös itse hikoilemaan kaukaloon. Siitä tosin on juhla kaukana, mutta soturin lailla raadetaan oman tontin eteen.
Toinen tämän kauden harjoitusviikoista lähenee loppuaan. Varovaisesti on menty ja painotus on pyöräilyn puolella. Kotona hikoilu satulassa on vain niin helppoa toteuttaa. Miksi rikkoa toimivaa kaavaa.
Tällä viikolla kuulin myös XterraFinlandin suulta uutisia kisapäivästä. 18.06.2017 sattuu kesän alkuun jolloin on myös Jukolan viestit. Olin myös kaavaillut kilpailevani Vantaalla 17.06.2017 triathlonin SM-sprintissä. Lopulliset ratkaisut tehdään lähempänä kunnon mukaan. En pidä silti mahdottomana kilpailla peräkkäisinä päivinä. Loppu kesän ohjelma tullee noudattelemaan Finntriathlonin kerää koko sarja kalenteria. Kesä huipentuu kuin huipentuukin Tahkolla täydenmatkan Suomenmestaruus kilpailulla. Toki myöhemminkin numerolappua löydään rintaan, mutta toisissa lajeissa.

Kommentit ei sallittu