Sisälläni on ollut pitkään pato. Kun ajoin seinään 2021 keväällä se pysäytti miut vain tilapäisesti. Palo ei sammunut. Miun piti näyttää. En voinut luovuttaa. En perääntyä. En uskaltanut olla järkevä. Mainehan siinä menisi jos periksiantaisin. Sanoin ennen lähtöä Hangossa parasta mitä voisi tapahtua miulle, olisi epäonnistuminen. Kuka toivoo koskaan sitä itselleen? Nyt saa nostaa käden ylös. Vertaisapu on paikallaan.
En ole pysähtynyt. Olen hiipunut. Kilpailija – Uskottumies Toinen meistä on vain jäljellä. Olen kuormittanut liikaa itseäni. Todennäköisesti siinä samalla perhettäni. Mitä lie olen haaveillutkaan. Viime syksynä palapeli alkoi sortumaan. Langat eivät pysyneet käsissä. Unohdin kaikessa kiireessä lähes kaiken. Pelottavinta on olla omassa elämässä pelkääjän paikalla ja näet kuskin muistuttavan etäisesti siuta.
Otin uuden projektin vastaan ja päätin keskittyä toisiin. Halusin vain jakaa. Tiesin kykeväni tuomaan jotain sellaista mihin muut eivät pysty. Urheilussa herkästi puhutaan siitä viimeisestä 0,5-1 prosentista, kun matkaan onkin jäljellä vielä 20%. Arkisuus ei ole motivoi. Kermavaahto ja nonparellit taas kuuluvat juhlaan. Ne tulee säästää juhlapäivään. Nauttikaamme siis kilpailusta.
Vastoin kaikkia oppeja otsikkoa käsitellään vasta neljännessä kappaleessa. Toki yllä olevat huokuvat tuskasta. Suorastaan sattuu, kun en ole aiemmin uskaltanut olla suora tunteilleni. Kenties toivon tulevani järkiini enkä avaa asiaa enemmän. Fakta on kuitenkin, että kasassa on 53 opintopistettä Amiksesta. Briljantti valmentaja, menestyvä manageri, kauppamiesten kuningas ja uskomattoman kuplan luonut sankari löytää itsensä viidenkympin kinthaalta auttamasta sairaita ihmisiä. Kädet paskassa päivittäin ihminen on onnellisimmillaan. En silti ole siitä avoimesti uskaltanut puhua. On helppoa jättää sanomatta ja vedota muihin kiireisiin. No onhan siinä kiirettä kun aamuvuoron painat kotihoidossa. Iltapäivä menee pyöräliikkeellä ja illat menevät valmennuksen parissa.
Maaliskuussa miulla oli yksi lepopäivä. Päätin että huhtikuussa niitä on kaksi. Onnistuin tavoitteessa vain palatakseni yhteen vapaapäivään toukokuusssa. Kuolemako miut vain pysäyttää? Hauskaa ei ole vain hiipuakaan. Ehkä sivuan seuraavassa tekstissä riippuvaisuuksiani. Onhan nyt meneillään jo yhdeksäs selvä Juhannus.
Kuva Lauri Aapro https://sweetkarelia.fi/
Kommentit ei sallittu