Voittaminen, mikä voisi tuntua paremmalta, sitä vielä tiedä en. Sanoin tänään taas matkan olleen reissu sisimpääni. Meillä oli tarjolla toinen toistaan hienompia maisemia. En meinannut millään malttaa fiilistellä niitä. Itse ajaminen tuntui niin hyvältä. Kun valitsin kuvaa, joka kuvaisi parhaiten koettua taivalta, niin päädyin tähän. Siinä taas mentiin eikä meinattu. Kuvan kaverin kanssa taivalsin eniten kilometrejä yhdessä. Minua kokeneempi kehäkettu ja tekijämies kaikkinensa. Pitää paikkansa et omat kyvyt riittävät kohtuullisiin suorituksiin niin lyhyemmis kuin pitemmiski. Tykkään ylipäätänsä hiuka otattaa. En pidä häviämisestä ja sen tuomasta tunteesta. Kiksit irtoo ku laittaa ittesä ahtaalle. Nämä tempaukset o miu keino kokea ja olla tyytyväinen elämääni. Hyviä asioita haluan tehdä ja kehittyä niiden kautta. Tätä on nyt muutama vuosi tampattu. Lisää on luvassa. Nyt pitää malttaa toipua. Hiljalleen kehoni kuitenkin on ilmoittanut halustaan palata harjoittelun pariin. Katsotaan olenko ymmärtänyt vihjeet oikein.

Lullebiegga, suosittelen lämpimästi kaikille jotka omaavat riittävän kunnon. Minä olin juuri sillä hilkulla, että selviydyin mutta en myöskään mennyt läpi helpoimmalla kaavalla. Isot pojat saivat minut ajamaan ja koettelemaan kuntoani maksimaalisesti. Kiitos siitä heille, reissu tuntuu entistä paremmalta. Hanko, aivan oma lukunsa, etelän paratiisi. Hämeenlinna, historian havinaa. Jyväskylä, jyrkkien nousujen luvattu mekka. Tahko, meijän pikku-alpit. Paljakka, mikä paikka tää o, oliko Metsola Erkki täält? Posio eli Pentikin kylä, pohjone Riviera, salainen maanpäälinen taivas. Sodankylä, pyssykyläs o sitä jotai, ei jätä kylmäx gravelkuskiakaa. Inari, kairan kutsua ei voi vastustaa. Nuorgam, käykää katsomas ja kokemas pohjoisin paikkamme.

Kuva: Markku Korhonen Lullebieggagravel 2021

Kommentit ei sallittu