Vuodenvaihde on aika jolloin ynnäillään mennyttä. Minulle taaksepäin katsominen on ajanhukkaa. Oppia on otettu ja tulevaan voin vaikuttaa. Virheitä tulee ja niitä näkee enemmänkin jos katsoo historiaan. Ne toistuvat kun saan karsittua pois, on tärkeintä. Minulle se oli listan tekeminen tulevista tehtävistä. Olipa muuten oma hommansa sekin. Siihen kun teki priorisoinnin niin tajusin montaa mutkaa olevan edessä. Loppu se päätön laukkaaminen. Kaikelle ei ole vain aikaa. Tiedän nyt mitä haluan tehdä. Olen toki aina tiennyt, mutta silti antanut monelle ”ei niin tärkeälle jutulle” liiaksi aikaa.
Kaikella on hintansa ja näitä laulujen lunnaita maksetaan taas. Samaan pisteeseen en itseäni saata. Syksy oli oppia sille mitä jaksan. Miten voin hyvin. Mitä se vaatii. Käsittämättömät väsymyspuuskat kesken päivien ovat olleet rajoittavana tekijänä. Yötkään eivät ole palauttaneet. Liikunta on kuitenkin paikannut tilannetta. Pieniä hetkiä ajatus on ollut niinsanotusti vapaalla. Olen treenannut itselleni poikkeuksellisen maltillisesti. Siitä pidän kiinni jatkossakin. Palautumisella on annettava aikaa. Ruokavalion on syytä tukea tätä. Tasaisesti läpi päivän energiaa vain koneeseen. Parempi kuin hyvä tulee vuodesta 2025.
Kiitokset kuvasta ystävälle ja kollegalle Anssi Mäkiselle.
Kommentit ei sallittu