Uskallan väittää että kaikille suomalaisille tulee luvusta 95 mieleen Suomen ensimmäinen jääkiekon maailmanmestaruus ja vuosi 1995. Voihan siitä jollekin tulla mieleen muutakin kuten esimerkiksi bensiini tai Myanmar.
Mie oon aina hakenut sataprosenttista mätsiä. Sitä täydellistä komboa, mutta pakko tunnustaa. Ei löydy. Ei ole edes realistista olettaa niin tapahtuvan. Tänään viimein oivalsin jotain.
Etelä-Karjalan malli liikuttamiselle on 95. Viisi prosenttia rönsyilyä jokaisen toimijan osalta. Sitä omaa jälkeä pottiin. Muu 95 prosenttia on yhteistä puskemista paremman tulevaisuuden eteen. Ei ole muuten hirveästi tarvetta kaksi vuotta vanhaa blogitekstiä muuttaa vai mitä sanotte?
”Lasten liikkumattomuuteen on rohkeasti kokeiltava ratkaisuja
Lasten arkeen tarvitaan lisää liikuntaa. Liikkumattomuuden hinta Suomessa on valtavan korkea jo nyt. Erityisesti heti koulupäivän jälkeen toteutetussa liikuntatoiminnassa on valtava kehittämisen potentiaali.
Erilaisia liikuntamahdollisuuksia on meillä toki tarjolla runsaasti, mutta kuinka paljon tästä tarjoomasta todellisuudessa on laadukasta, mutta samalla matalan kynnyksen liikuntatarjontaa lapsille ja nuorille. Harrastusten hinnat ja saatavuus rajaavat osan harrastajista pois, ja toisaalta nykyinen kerhotoiminta kaipaa lisää suunnitelmallisuutta ja ammattimaisempaa toimintakulttuuria.
Yhdeksi ongelmaksi muodostuu myös se, että Lappeenrannassa kaupungin tilat ovat vuokrattavissa seurojen käyttöön vasta kello 17 jälkeen. Tämä johtaa tyhjäkäyntiin tilojen hyödyntämisen suhteen, ja siihen, että harrastaminen painottuu ilta-aikaan. Missä on tila perheiden yhteiselle ajalle ja rauhoittumiselle, jos kaikki perheenjäsenet ovat yhtä aikaa koolla kaikesta kuskausrumbasta voipuneina vasta iltapalan aikaan, jos silloinkaan?
Lasten liikkumisen tukemiseksi tulisikin ennakkoluulottomasti kokeilla kuntien ja urheiluseurojen yhteistyössä järjestämää, suoraan koulupäivän jälkeen tarjottavaa liikuntapalettia. Kunnan tuella seurojen on mahdollista tuottaa laatua lasten iltapäiviin. Myös yritysten mahdollisuus näiden palvelujen tuottamiseen on selvitettävä.
Näin liikunta tuodaan lähemmäs kaikkia lapsia, sen kustannus perheille pysyisi maltillisena, ja toiminta olisi entistä laadukkaampaa. Koulupäivän yhteyteen tuotu liikunta helpottaisi myös vanhempien huolta pienempien koululaisten iltapäivän sujumisesta. Myöskään kilpaurheilu ei ratkaisusta kärsisi, päinvastoin monipuolisesta liikuntataustasta on helppo ponnistaa erikoistumaan.
Eteläkarjalainen kyräilykulttuuri on saatava väistymään. Seurojenvälinen yhteistyö on avain myös lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Kokeillaan rohkeasti ja uskalletaan uudistua!
Nyt on aika kääriä hihat ja toimia.”

Kommentit ei sallittu