Olen pitkään vältellyt uimista, oikeastaan koko sen ajan minkä olen triathlonia harrastanut. Taustalla ovat loukkaantumiset ja siihen on ollut helppo vedota. Teen niitä lajeja mitkä ovat helppoja toteuttaa ja mitkä sujuvat. Uin toki silloin tällöin ja tänä kesänä vedessä on tullut puljattua yllättävän paljonkin. Silti en miellä ottaneeni ammattimaista otetta uintiin. Sanotaanko näin, että joko otan tai sitten voin lopettaa puhumisen triathlonista.
Kuuluisassa isossa kuvassa tämä tarkoittaa, että teen kaiken viime tipassa. Asioilla on tapana hoitua, on mieli ajatelmani. Nyt tuo koronan kurittama vuosi yrittäjänä on taas risteyksessä. Paukkuja pitää löytyä tai sitten palkkatöihin, mutta eihän se niin yksinkertaista ole. Tämänkin tekstin saattaa joku rekrytoija lukea ja ajatella et jaahas mikä taivaanrannanmaalari. Itsensä avaaminen ja alttiiksi laittaminen on osa elämääni. Tätä kautta luon painetta ja kenties mainetta. En ole teräsmies kuin puheissa. Lapset väsyttävät minuakin ja omat hommat kärsivät. Osana vanhemmuutta on tajuta voimavarojen rajallisuus. Kaikkeen ei vain kykene. Mieti sinäkin valintojasi. Panosta rakkaampiin ja jätä ne rikkaruohot vähemmälle. Harjoittelussa tuo sama tarkoittaa perusasioiden kunnolla tekemistä. Tylsää, mutta toimivaa. Vahvasta koneesta irtoaa eniten, oikoreitillä kunto katkeaa kuin kuiva oksa.
Kommentit ei sallittu