Maanantaina nukkumaan klo 22 ja ylös tiistaina 02. Jo ihan ajatuksena edellinen kuulostaa älyttömältä. Välillä vaan on venyttävä. Jaksoin ihan nätisti painaa klo 13 saakka. Sitten pienet voimaunet ja klo 14 taas homma jatkui. Illalla palauttavaa reeniä ja saunan kautta pehkuihin. Uni tuli täydellä vatsalla mainiosti. Kun kello taas herätti klo 06 keskiviikkona, olin aivan poikki. Olin havahtunut jo viiden jälkeen kertaalleen, mutta nukahdin hetkeksi uudelleen. Päätä särki ja lihaksia kolotti. Ei auta ajattelin vedin kahvia ja puuroa naamaan. Puoli kahdeksan olin lämmitelleenä taas Huhtarin vesilaitoksen porteilla. Kaksi avaavaa nousua takana ja jalat aivan vellinä. Kyllä teki mieli jättää siihen. Tuo tunne kesti viidennen vedon alkuun saakka. Jotenkin se pääkopan moodi vain kääntyi. Vaikka ei se kuudeskaan lentänyt, niin silti huokoi sellainen ”Perkele, tein tämänkin reenin” fiilis. Olin manannut huonon vireen päälle ja kärsin siitä. Pääkoppa siis antaa periksi, ei fysiikka niinsanotusti. Ei tälläistä tilaa kauaa jaksa. Illalla teen taas jumpan ennen saunaa ja torstaina on kevyttä juoksua sekä lihaskuntoa ohjelmassa. Perjantain 5*1000 metrin vedot hiukan arveluttavat. Lauantai sitten huilataan ja viikko paketoidaan kuusituntisella lajitreenillä. Saa nähdä tarkeneeko jo uida vai tyydytäänkö pelkästään swimandruniin. Kun nyt luet tätä niin mieti sitä orjallista ohjelman noudattamista tai sen jättämistä. Ehkä sille valmentajalle jotain käyttöä olisi sinunkin kohdalla. Itselläni on tukena Jani Strömsholm Activenturesta. Toimituksen muokkauksena sanottakoon, että Jani antoi aiheellisesti ja rakentavasti palautetta, miksi en ollut maininnut ylimääräisestä kuormasta huonosti nukutun yön jälkeen. Kiitos Jani suoruudesta ja napakasta puuttumisesta.
Kommentit ei sallittu