Tykinkuulamaiset olkapäät ja Kipparin Kallen haukat, mitäpä muuta sitä kaipaakaan näin kesän korvalla biitsikelien lähestyessä. Itselleni nämä kaikki ovat jääneet haaveeksi, vaikka joku minut on saattunut muuallakin kuin saunalauteilla ilman paitaa nähdäkin.
Syy miksi halusin kirjoittaa aiheesta liittyy kehonhuoltoon. Kuulen monen huollattavan paikkojaan ajatuksella näitä minä rasitan. Juoksija hierotuttaa koipiaan harvase viikko. Pyöräilijällä vähän samaa vikaa. Jos oikein innostutaan niin saatetaan alaselkää hoidettavan. Olenpa kuullut joidenkin jopa hartioihin saakka menevän. Entäpä se toinen puoli? Kulkisiko henki paremmin ja liikkuminen olisi rennompaa, jos kaivettaisiinkin työkalupakista hiukan lisää.
Haluan siis korostaa kokonaisuuden merkitystä. Kuinka moni on nähnyt juoksijan jonka ryhti on läjässä ja kädet heiluvat oikealta vasemmalle? Minulle hierojanpöytä on paikka rentoutua ja oppia uutta kehosta. Sen Pete minulle auliaasti aina tarjoaa.
Kommentit ei sallittu