Helmikuussa minut liputettiin sivuun työelämästä. Kaksi kuukautta annoin olkapään olla rauhassa. Huhtikuusta lähtien olen ollut kerran viikossa vedessä. Se ei oikein tuota tulosta. Välillä määrää on voitu nostaa, mutta eihän se olkapää kummoista kestä. Tekniikkaa on silti mahdollista jatkossa hioa paremmaksi.

2.27/100m, todellinen 1.57/100m, järjestäjän ilmoittaman matkan ja mittarin välinen ero on valtaisa. Joka tapauksessa uinti on hidasta. Ensi kerralla voinkin ottaa vaikka kiikarit mukaan ja tarkkailla Saimaannorppia. Normaalisti märkäpuku auttaa huomattavasti. Minun tapauksessani näin ei ole. Päinvastoin tuolla märkkärillä uidessa kädet eivät pyöri sen vertaakaan. Ajatuksia ja vinkkejä on tullut. Käsitys kehityskohteista on ja työ alkaa lokakuussa.

Nyt on aika perheen, koulun ja kuvausten. Teron kanssa ollaan kausi touhuttu ja laadukkaat kuvat harrastuksestani ovat mielyttäneet omaa silmääni. Mieluummin tingin määrästä kuin laadusta. Tätä ohjenuoraa seuraan valmentautumisessanikin.

Kommentit ei sallittu