”Mikä terä,mikä terä, mikä terä, Veiterä!” huudot kantautuivat, kun saavuin Kisapuistoon pari minuuttia ottelun alkamisen jälkeen. Taululla komeilivat 0-1 lukemat Kamppareille ja kenttä oli jo lumessa. Selvää oli, että kotijoukkue kuitenkin painoi ja vastustaja makasi valmiina. Kamppareilla ei ollut missään vaiheessa Hauskaa toisin kuin vihreänutuilla. Noin 4400 silmäparia sai lopulta todistaa Veiterän Suomenmestaruutta. Ilo oli valtaisa, kun huutoon oli vastattu ja ylivoimainen kausi huipentui mestaruuteen.

Ketterä sen sijaan ampui yli omassa play-off-avauksessaan. Kaksi pelaajaa ja päävalmentaja ovat tämäniltaisesta ottelusta sivussa. Toivotaan, että oma rento suoritus löytyy ja sillä voitto myös irtoaa. Nst missasi myös kotiavauksen, mutta kuittasivat heti sunnuntaina takaisin.

Matti Suur-Hamari latasi kuitenkin suurimman pommin ottamalla paralympiakultaa. On kyllä kova kaveri. Siinä saa terveet rimpuilla tosissaan, kun Matti hyppää viivalle. Esikuva- ja merkki parhaasta päästä, hänestä voi jokainen ottaa mallia.

Urheilun ilotulistusta seuratessa, itsekin intoutuu hikoilemaan aivan toisella tavalla. Läksytkin maistuvat paremmin, näin meillä. Laitoinpa jopa kyselyä Italian päähän, josko sieltä löytyisi paikka minullekin kilpailuun. Hovikuvaaja, isä ja esikoinen ovat lupautuneet matkaseuraksi. Ikimuistoinen reissu siis tulossa. Jännä nähdä millaiseen kuntoon saan itseni loihdittua. Uimaharjoittelu varsinkin on iso kysymysmerkki. Voisi olla viisainta osallistua sprinttimatkalle ja antaa siinä palaa minkä värkeistä lähtee.

Kommentit ei sallittu