Mika Myllylä -maisesti ovat suot aina minua kiehtoneet. Muistan hyvin, kun yläasteella biologiantunnilla suorastaan uimme Villen kanssa Hämmänauteensuolla. Tuo muisto palasi mieleeni suonlaidassa tänäänkin. Suo herättää kunnioitusta ja tietty vaara siellä piilee. Olen pitkään halunnut ottaa nurkan takana sijaitsevan Luhtasuon haltuun. Minulla on vain kuvassa näkyvä pikku kivi kiivettävänä. En koe olevani vielä valmis siihen taistoon. Jahka perjantaina taas yhden koitoksen selvitän, käännän katseeni seuraavaan. Näköalattomuus tulevaisuuteen häiritsee ja siihen on tultava muutos. Se on yhtä sitkeässä kuin räkä keuhkoissani. Ilmeisesti lääkitys astman suhteen kaipaa hienosäätöä. Toisaalla minulla on rauha ja toisaalla tunnun painivani taas ja taas. Riemun aiheet löytyvät helposti perheestä ja liikunnasta. Valmennettavien kasvava kunto ja suosikkijoukkueiden menestys saa aina hymyn huulille. Tästä on hyvä jatkaa kohti kesää 2018.
Kommentit ei sallittu