Viime torstaina kävin luotto-ortopedillani Pohjolasairaalassa. Räsäsen Ilkka on minut kahdesti leikannut ja muutenkin matkan varrella auttanut sekä katsonut paikkojani. Vaivoja on riittänyt, mutta aina niistä on selvitty. Nyt tuo oikea olkapää ei vain meinaa asettua. Mielessä on pyörinyt monia ajatuksia, toinen toistaan synkempiä. En puhu nyt mistään nirrin poisottamisesta vaan luopumisesta erilaisista liikunnallisista asioista. Jääkiekon olen hylännyt ja jalkapallon kanssa näyttää käyvän samoin. Sähly pistetään samaan syssyyn eikä keihästäkään enää heitetä. Nyt tapetilla on työnteko. Minun tulisi siis ryhtyä töihin enkä enää tekisi niitä käsilläni vaan päälläni. Onneksi olen jo koulunpenkillä ja sitä kautta se ratkaisu toivottavasti löytyy. Kevään aikana paketti läjään ja kohti uusia tuulia. En ole huolestunut, asioilla on tapana järjestyä. Virityksiä riittää ja taas minua pariin paikkaan onkin kyselty. Yksi kortti kerrallaan kohti unelmaa.
Kommentit ei sallittu