Tahkon täydenmatkan triathlonkilpailu meni suunnitellusti ja pääsin mielestäni helpolla. Seuraavana päivänä olo oli pirteä ja juoksuaskeleet tuntuivat kevyiltä. Näin jatkuikin hyvän tovin vaikka nukkuminen ei oikein maistunut. Viikon jälkeen aloin ihmetellä alakerrassa tapahtuvaa kipuilua ja kävinpä jopa lääkärissä varmistuakseni asiasta. Puhtaat paperit tulivat ja elämä jatkuu. Lääkäri oli jopa yllättynyt kun virtsasta ei löytynyt verta. Tämä osaltaan kuvastaa rasituksen määrää joka kohdistuu koko kroppaan kyseisen suorituksen aikana. Kieltämättä olo on ollut muutenkin hieman vetämätön ja tuntemuksia on ollut ympäriä kehoa. Tätä eivät mitkään mittarit näytä vaan on kuunneltava elimistön ääniä. Ne voivat olla vaimeitakin ja niitä voi olla vaikeata tulkitakin. Kiinnitetään siis asiaan huomitota ja yritetään oppia itsestä lisää. Näistä se kokemuksen syvärintaääni kertoo, minä vain opettelen kokoajan kuuntelemaan sitä paremmin ja paremmin.

Kommentit ei sallittu