Ystävät rakkaat ja kaikki muutkin armaat lukijat, vielä ei ole juhlan aika. Toki mielessäni iloitsin jo aamulla kun kaikki lapseni syliin sain. Hyvä ruoka ja vielä parempi seura olivat myös päivän parhaita paloja. Päivällä eräs suuresti kunnioittamani kollega kysyi onniteltuaan, että miltä nyt tuntuu. Samaa olin ehtinyt miettiä itsekin, mutta paljon pitempään kuin hän ehkä aavistikaan. Veteraani-iässä olen ollut jo vuosia urheilun suhteen, mutta se on minulle sivuseikka. Reilut neljä vuotta olen ollut enemmän tai vähemmän telakalla ja kolmesti on ortopedit puukkoa näyttäneet. Vuodet ovat vierineet ja hoidoissa on maattu milloin minkäkin vaivan takia. Yksi ajatus on silti säilynyt kirkkaana mielessä, täältä tullaan vielä. Mihin ikinä se johtaakaan ja mille tasolle, ei näyttele suurtakaan roolia. Matka on se tärkein ja sen varrella viihtyminen. Toki olen kilpailullinen ja nautin sen tuomasta huumasta. Joten jatkossa minut löytyy useammin numerolappu rinnassa kuin narikkalappu taskussa. Tulkaa juhlimaan kanssani Tahkolle 6.-7.8, matkan varrella ei voi olla kannustajia liikaa.
Kilpailuun liittyen ja ensimmäiseen lajiin uintiin, suoritin eilen välinetestausta. Vietin kaksi tuntia vedessä ja totesin osaavani taas uida. Asukseni valikoitui racezone3 mens-aspire. Aivan järkyttävän luikuva puku, tällä tekee mieli hyökätä vaikka siihen ei olisi rahkeitakaan. Elastisuus on vertaansa vailla, se ei kahlitse sinua vaan vie virtaakin kovemmin eteenpäin. Joten lupaan häviäväni alle 10min/km keulalle Tahkolla. Ja mikä parasta, tämän puvun saa rahalla, käykää siis Team Sportia Rovaniemi
Toim.huom. Pitemmästäkin matkasta kannattaa napapiirillä käydä.
Näyttämisenhalu on ollut aina läsnä. Nyt koitan keskittyä, että ei tarvitsisi itsellekkään todistella niin paljoa.
Kommentit ei sallittu