Miksi palasin? Olisinhan voinut vain antaa olla ja jättää blogin pölyttymään. Kävikö mielessä? Onko poltteeni lopussa?
Paljon on ollut mielessä asioita valmennuksen saralla, mutta arkiset murheet ovat ne tukehduttaneet. Luin vapauttavasta itkemisestä. Usko pois. Se toimii. Miunkin on aika palata juurilleni. Tiedän, että annettavaa riittää. Omat liikkumiset tavoitteineen ja tempauksineen piti vain saattaa syrjään. Loin itseni uudelleen. En kokonaan vaan kauniin alun näin ensihätään.

Kommentit ei sallittu