Aamuinen juoksusessio vedessä hoidettu ja iltäpäivällä pyörän selkään hetkeksi. Kaikki on mallillaan noin niinkuin periaatteessa. Mutta ne vaivat, jotka toki kokoajan pienenevät jäytävät taustalla. Kun vetäisen reippaasti rytmiä juoksuun oikealla kädellä olkapäässä tuikkasee ja lähestyässäni päätyä ponkaisen pohjasta huomaankin niiaavani. Ei se jalka vielä antanutkaan myöten, edes vedessä ponnistaa. Uskokaa huvikseen että häiritsee, mutta älkää luulkokkaan sen minua lannistavan. Ei vaikka mikä olisi, siihen minua ei ole luotu. Se onkin ainut heikkouteni, tuo tilanteen tunnistaminen ja siinä eläminen. Kaasujalka on usein liian herkkä, vaikka mielestäni menen tyhjäkäynnillä. Taas on uusi mahdollisuus ottaa rauhallisesti parin tunnin päästä Lappeenrannan parhaimmassa liikuntakeskuksessa.

Kommentit ei sallittu