Mitä teet ja miltä tuntuu? Tähän pureudun työssäni. On sitten kyseessä urheilija tai kuntoilija niin molempien on tiedettävä miltä kunkin suorituksen tulee tuntua. Kello on apuväline siinä missä teho- tai sykemittarikin. Apuvälineitä on monia ja ne ovat hyviä renkejä. Pidä huoli, että kestät isännän roolissa. Niitä on hyvä hyödyntää tukena oppimisessa. Harjaantunut liikkuja tietää ilman mittariakin millä tasolla liikutaan aika tarkasti. Silti on hyvä todeta tapahtunut kuormituksen seurannan takia. Oma tuntemus on syytä kirjata siihen kylkeen.
Kun mennään syvemmälle suorituksessa niin homma vaikeutuu. Tähän tarvitaan jo (mieli)kuvaa avuksi. Kamera tai valmentaja avuksi, jos on mahdollista niin molemmat. Meillä herkästi on mielikuva kuinka suoritamme, mutta vastaako se tunne todellisuutta. Tähän auttaa kun näet itsesi tositoimissa. Valmentaja voi avata asiaa ja kuvailla kuinka se tulisi suorittaa. Miltä sen tulisi tuntua ja miten siihen tuntemukseen päästään. Tuhansien oikeiden toistojen kautta päästään tilanteeseen jossa on mahdollista suorittaa rutiininomaisesti liike oikein.
Mielikuvaharjoittelua on syytä tehdä. Kuinka minä sen oikein teen? Hengityksenrytmi, askelkontaktin aistimus, käsienliike suhteessa muuhun kehoon tai päänasento esimerkiksi ovat seikkoja joita on tärkeä pohtia. Unohtakaa itsestään selvyydet ja keskittykää sekä nähkää vaiva suorituksen suhteen. Säästytte monelta riesalta kun olette tekemässä sitä mitä suunnittelitte.
Kommentit ei sallittu