”
Laitan tähän linkin sivuilleni, joka johtaa toiseen. Olkoon tämä minun tapani osoittaa
jonkinmoista taitoa tehtävänantoa edes sivuten.
https://www.facebook.com/TohtoriMonni/
http://www.jonnemustonen.fi/2021/05/12/valmennustyossa-viestiminen/
http://www.jonnemustonen.fi/2021/05/14/bumerangi/
Toivottavasti tämä ei tunnu turhauttavalta. En mie oikei osaa tätä muutenkaa. Seikka tai
tilanne on sellainen, että teen tällä hetkellä just niitä juttuja mitkä tuntuvat hyvältä. Siihen kun
laittaa taloudellisen panoksen perheenelättäjänä niin helpompaakin on ollut. Mie en kuule
mitä sie yrität sanoa tai mihi yrität ohjata. Sori, aaltopituus on aiva eri.”
Lukiessani tätä näen saman umpikujan kuin keväällä. En näe tai muista sitä pilkahdusta mikä kehityskeskustelussa avautui. Olen oman mieleni uhri. En saa siis kapasiteettiäni ulos tai sitten minulla on harhainen kuvitelma kyvyistäni. Niin tai näin, rullaan samaa pientä ympyrää päässäni. Opinnot ovat umpikujassa. Sierra Nevada kolkuttaa ovella ja mutta ei sekään sytytä. Toki se on hieno mahdollisuus ja kokemuksena upea, mutta kysymyksiä on enemmän ilmassa kuin vastauksia on tarjolla. Mielenkiintoni on toisaalla ja ajatus siitä, että olisin huippuvalmentaja ei vain ole riittävän motivoiva. Tähän yhdistyy luonnollisesti talouden tilanne. Pelkästään valmentamalla leipä on liian kapea. Lajin parissa muuten toimimalla alkaa kertyä leivän päälle muutakin kuin ylähuuli. Kun nämä asiat yhdistän niin en ole valmis uhraamaan enää aikaa valmentamiseen niin paljon. Perheeni on joustanut ja joustaa paljon. Mentaalivalmentaja- Mustosen on kyettävä parempaan kodinkin suhteen. Unelmien perässä juostessa fokus tahtoo vaihtua tiliottetta katsoessa.
Tämän kaiken sanottuani ja kirjoitettuani mietin mistä se uusi mullistava ajatuksentason nousu oikein kumpuaisi. Ei auta vaikka rannalla alasti huutaisin tuskaani. Minä, joka en riitä ja kykene edes suorittamaan ammattitutkintoa. Auttaako uhriutuminen, no ei varmasti. Lähinnä tämäkin avautuminen alkaa syljettämään itseäni. Tuottamalla tekstiä puran kuitenkin patoutumaa sisältäni epäonnistumisen edessä. Uskokaa, tämä on todella tiukka paikka. Mietin myös miten toiset sen tekevät. Missä he ovat niin paljon parempia, että ovat saman läpäisseet. Entä jos se ei olekaan valmentamiseen liittyvää. No ei tietenkään ole. Nythän on kyse osaamisen näyttämisestä. Ja minuahan ei kiinnosta sitä oikeasti näyttää, koskaa se vaatii niin paljon. Eli otsikoksi voisi vaihtaa pattitilanne.
Palataan tähän taas joskus… Nyt keskityn kuvan valintaa joka kuvaisi tarpeeksi tilannetta. Ei ole meinaa sekään helppoa. Reflektointi tulisi saattaa nelostasolle ja mies ei edes saa 10 megasta kuvaa muutettua kax megasex blogitekstiä varte.
Kommentit ei sallittu