Kaksi päivää oli mennyt kuin itsestään. Pelin muutti kämppikseni Väiski. Häne taktiikkansa oli valvotuttaa minua kuorsaamalla ja vetämällä kymmenien kilometrien pituisia kirejä. Aika hyvi onnistuki, sillä miehä katkesi reilu 500 kilometri ajo jälkee. Toki selityksestä käy siirtynyt klossi ja sitä myötä kipeytynyt polvi. Miehe heikkoutta, sano mie, mut oli se kiva uidaki täl reissul. Hodarit maistu kans erityise hyvält. Kyl tää oli upea etappi ja samalla pisin kaikista. Tahkolle saapui suhteellisen saanut ajaja, joka joutui pariksi päiväksi himmaamaa. Polvesta tuli astetta pyöreämpi, mutta keskeytys ei ollut vaihtoehto. Kaikilla se ajamine alkoi tuntua, joten nurinat siksee. Sorateiden suorat eivät olleet lyhkäisiä ja ne vain pitenivät.
Kommentit ei sallittu