Nämä sanat kuulin eilen Reino Paukkosen suusta. Arvostamani juoksijalegendan kanssa en voisi enempää olla samaa mieltä. Jaan tämän kaiken teille, koska tiedän kuinka vaikeaa on levätä. Jaan tämän myös siksi, että josko uskoisitte Reinoa paremmin kuin minua. On helppoa laiskotella, mutta teeppä se lepo tavoitteellisesti kun toisessa vaakakupissa vain pyörii kehittävä harjoitus. Kuka tunnistaa milloin harjoitus ei enää kehitä? Siksi on hyvä varmistaa vaikka sillä yhdellä pakollisella vapaapäivällä palautuminen. Osalle se vain sattuu kohdalle liian harvoin. Itsellänikin on ollut pahimmillaan kuukausien putki ilman totaalista lepopäivää. Tänäänkin on hieronta mitä en laske vielä lepopäiväksi. Palauttavapäivä se kuitenkin on ja edesauttaa tavoitteitani. Itselläni liika harjoittelu ei ole ongelmana absoluuttisesti. Mutta kun asettaa sen muuhun kuormaan on sitä ollutkin jo monta kertaa kuluneiden vuosien aikana. Toisinaan tunnistan sen nopeastikin, mutta pari kertaa sen on oivaltanut vasta kun se on ollut myöhäistä. Lepo on paras ja ainoa lääke, muistakaa se.
Kommentit ei sallittu