On ollut hetki aikaa pureskella opittua ja analysoitua missä itse menen, niin valmentajana kuin kuntoilijana. Nämä kaksi asiaa herkästi sekoittuvat ainakin omassa mielessä. Vaikeaa se onkin, kun koulutus on vielä kesken ja pohdittavaa riittää.
Valmentajana, uintikoulutus oli helpottava. Tekniikkatipit ovat aina paikallaan. Toisaalta, valmennan triathlonistejä, en uimareita, niin vaatimustaso on toinen. Vinkkinä voin sanoa, että hyvästä liikkuvuudesta hyötyvät molemmat. Triathlonistille sanon, että uinnissa vaadittavat lihakset kannattaa pitää kunnossa. Omalta osaltani kauden ensimmäinen uinti oli myrkkyä kropalle. Olkapääniskahartia-osasto äksyyntyi oikein urakalla eli on aika kaivaa vanhat opit käyttöön. Mieltä lämmitti kuitenkin kellonlukemat. Voinkin sanoa ääneen, että seuraavan kerran kun olen viivalla niin satasen tulee kulkea puoleentoistaminuuttiin keskiarvona. Tavoite on ova, mutta perusteltu.
Nyt katse on kuitenkin hiekkateillä ja halki Suomen ajossa. Tästä lisää seuraavissa teksteissä, Lullebiegga.
Kommentit ei sallittu