Maanantaiaamuna loppui viikonlopunmittainen puristus. Yksi asia johon halusin selvyyden, oli kuinka tuollaisesta palaudutaan ja miten se vaikuttaa harjoitteluun.
Ensi hätään ajattelin pelkän tuntemuksen perusteella selvinneeni helpolla. Viikon kuluessa parin treenin ja hieronnan kautta olen oivaltunut rasituksen vieneen sen tärkeimmän pois. Paikat eivät ole kipeät, mutta minulla ei ole intoa liikkua. Katsotaan milloin se palaa. Fyysisesti tunnen olevani valmis. Kenties näin ei aivan ole ja elimistöni lähettää viestejä aivoilleni suojellakseen kehoani uusilta älyttömyyksiltä.
No älkää huoliko, nyt on aikaa keksiä uusia juonia. Nekin käänteet paljastan teille piakkoin.
Kommentit ei sallittu