Oliko naiiviajatus elättää itsensä valmentamisella on pyörinyt mielessä. Olen laskenut hinnan ajalleni, lopun vietän perheen kanssa ja treenien parissa. Jossain vaiheessa tuntui siltä, että tässähän taaplaa ammattilainen menemään. Nyt tuo tasapaino jo häämöttää. Olen myynyt muutakin kuin itseäni niin tilanne on parantunut. Hetkittäin olen jopa tyytyväinen ja stressitön. Elän kuten opetan onnistuu siis kohtuudella. Toisinaan rautoja on tulessa liikaakin ja en kerkeä tehdä mitään. Kuulostaako tutulta?
Kommentit ei sallittu