Marraskuussa sitä ajetteli et vähä lumine talvi ei haittais. Harjoittelu kulki ja töitä oli sopivasti. Joulukuussa painettiin menee ja ladattiin akkuja seuraavaan vuoteen ollen lasten kanssa kotona. Tammikuussa alettiin ruuvata oikein huolella joka saralla ja helmikuussa se sit jo kanttas kiinni. Loskapaskakelit, kova määrällinen harjoittelu, tuska uuden luomisesta saivat kehon antamaan periksi. Töitä oli tehtävä, mutta lepoa piti oikein pitää. En kestänyt suunnitelmissa ja aliarvioin muun kuormituksen liian alhaiseksi. Nyt sitä taas hiljalleen rakennetaan kuntoa uudelleen. Pohjat ovat vankat, enkä huolta kanna. Huhtikuun aiotut kilpailut kyllä taitavat jäädä haaveeksi. En lähde matkaan, jos en koe olevani tikis. Coronaa en pelkää, tapahtumien perumisten vuoksi tästä voi tulla erikoinen vuosi. Likan kanssa me suuntaamme kuitenkin viikonlopuksi Tampereelle juniorihallikisoihin. Tuosta linkki sinne: TJIG
Kommentit ei sallittu