Nyt se on täällä ja pysyy. Stadinpoikien pyöräsarja saapui Lappeenrantaan Kimpiselle ja Myllysaareen lajille ominaisiin olosuhteisiin. Cyclocross ei kaipaa kuin santaa, mutaa, esteitä, rinteitä, viisteitä, you name it. Laji ei elä auringonpaisteesta, vaikka sitäkin tarjoiltiin. Me haaveiltiin Linnoituksesta, mutta saatiin edellä mainittu kaksikko. Iso kiitos kaupungille, ei todellakaan tarvinnut pettyä. Radalta löytyi kaikki tarvittava. Sitä voidaan hioa paremmaksi kunhan ollaan saatu kaikki palaute kerättyä. Päällimmäinen fiilis on kuitenkin varovainen tyytyväisyys.
Itselläni oli kilpailussa täysin uusi rooli. En valmentanut, en kilpaillut, en tuomaroinut, järjestelin kyllä, mutta Tuomon pyynnöstä tartuin mikkiin eli selostajan/kuuluttajan rooliin. Hauskaa oli, en kiellä. Onnistumisen voi arvioida myöhemmin kutsujen määrästä toimia tehtävässä uudelleen.
Tänään ja huomenna keretään kimpsuja ja kampsuja. Toimitetaan tavaroita sekä avaimia kaupungin suuntaan. Jokainen kohtaamani työntekijä oli avulias ja edisti onnistuneen tapahtuman syntyä. Saattoihan meillä mennä sähköt heti kärkeen ja tulospalvelu tökkiä, mutta silti me veimme kisan läpi hymyssäsuin.
Erityisterveiset Veikkasen Jussille, todellinen ammattilainen ja aina iloinen ilme kasvoilla. Jälkikasvukin oli hypännyt pyörän selkään. Näin sitä pyöräilyä viedään eteenpäin. Kiitos Imatran pojat, yhteistyössä on voimaa.
Kuvassa esiintyy Meidän Henkka, pyörämiesten pyörämies.
Kommentit ei sallittu