Kesän aikana tuli uitua satunnaisesti. Yleensä jonkun ”perhetapahtuman” yhteydessä. Olkapää kesti sitä välillä hyvin, toisinaan otti itseensä. Kilpailuiden luisuessa käsistä en hirveästi antanut painoarvoa uintitreeneille. Yritin vain säilyttää yhteyden veteen, mutta tänään altaaseen palattuani totesin siinä epäonnistuneeni. Kuulun selvästi niihin, jotka tarvitsevat useasti kontaktin veteen, sillä muuten se katoaa. Tämän tiedostaminen ja siirtäminen arkeen vaatii tekoja. Kovat puheet ja tavoitteet eivät kohtaa, jos en tätä seikkaa saata kuntoon.

Lihaksisto on ollut taas tiukoilla. Tässäkin tiedän edelleen olevan parantamisen varaa. Nyt puhun nimenomaan omasta huollosta. Petrin kaltaisten ammattilaisten puolesta asia ei jää kiinni. Hieronta on ollut samalla oppitunti lihaksistonmaailmaan. Mietinnässä on ollut paluu joogastudiolle. Se oli toimiva osa ja nyt sitä en ole osannut korvata millään yhtä laadukkaalla harjoitteella. Pitänee pirauttaa Maaritille jossain välissä talven tullessa tupaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kommentit ei sallittu