Lauantaina nokka vuoti, mutta henki kulki. Silmiä kaihersi ja olo oli vetämätön. Vartti ennen starttia tunnelma kohosi ja vire kirkastui. Kuvittelinko oireet vai jysäyttikö adrenaliini ne syrjään? Veikkaan jälkimmäistä, sen takia fiiliksen haku ja saaminen ovat tärkeitä. Harjoittelussakin sen psyykkeen rassaaminen ja käsittely ovat avain asemassa. Pää kestää ja kroppa laulaa unelmatilanteessa. Siihen ei tulla vahingossa, vaan systemaattisen työnteon kautta. Voit toki tehdä oikeita asioita huomaamatta, mutta toistaaksesi ne, kirjaa ylös tekemäsi. Rohkea kaveri suunnittelee ja toteuttaa vertailun parantamiseksi. Varsinkin ongelmie käsittely, kuten otsikonkaltaiset vaikeudet vaativat työstöä.
Valmentajan puoleen yleensä käännytään, kun ollaan itsenäisesti tankattu ja jankattu ilman haluttua lopputulosta. Usein joudun vaihtamaan kartan tai ainakin kääntämään sivua. Oma tie ja tuntemus tekemiseen vievät eteenpäin. Itse olin hiukan ymmälläni eilen illalla. Lauantaina luukutettiin mies aivan laitaan. Sunnuntaina aamusta kevyt pyöräilykin oli vaikeaa, mutta kun illalla hölkkäsin, kävelin sekä reippaasti juoksin, niin olo olikin freesi. Mitäs tässä tapahtuikaan? Se aamuinen avasi paikat ja poisti pöhnät. Illalla lyhyet reippaat pätkät avasivat pakkaa. Kuin huomaamatta olin tehnyt oikeita asioita kannaltani edistäen palautumista. Sattumaako? Ei hitto vie, vaan raudanlujan ammattilaisen selkärangasta tulevaa suorittamista.
Kommentit ei sallittu