Nilkan hajoamisen johdosta minulla on ollut aikaa keskittyä tuleviin töihini, tulevaisuuden rakentamiseen. Ympärille katsoessani huomaan ihmisten yrittävän aivan valtaisasti. Sorrunko tuohon itsekin huomaamattani? Näin peruslaiskalle kaverille sen ei pitäisi olla mahdollista. Sitä paitsi olen vakuuttunut omasta riittävyydestäni. Silti värittäessäni tarinaa huomaan joidenkin asioiden tökkäävän. Ne nousevat silmille, enkä hahmota kuinka muut sen näkevät. Tätä pohtiessani tyydynkin nostamaan jalat ylös. Eihän sen pitäisi olla vaihtoehto? Pakottamatta tulee paras tekstikin.
Kymmenen minuuttia järvessä seisoessani huomasin, että ei minua palella. Jonne Mustonen Oy on valmis. Kuntouttajaurheilija Jumalan armosta. Mitä muuta sitä tarvitaan? Kerro sinä se? Älyvapain ehdotus toteutetaan.
Halkoja hakkaamalla tulee hyväksi halonhakkaajaksi. Minun tapauksessani kipeän selän omaavaksi myös. Oli meinaan pirun sitkeitä koivupöllöjä. Pojat kantoivat kuriin ja isä antoi kirveen laulaa. Tämä on minun tapani ottaa iisisti.
Viime yönä oli tarkoitus nukkua. Pienten miesten valvoessa isä nukahti jo kympiltä. Puolikaksitoista havahduin, kuopus katsoi vielä töllöä esikoisen koisatessa. En jaksanut sanoa mitään, kurkkasin vain Konan tilanteen ja jatkoin uniani. Kolmelta heräsin uudelleen aivan pirteänä. Historialliset ennätykset tulivat kisastudiossa todistettua. Nuo olivat hienoja bonuksia valvomisen kunniaksi. Kovaa menivät niin miehessä kuin naisissa. Kaisa Salin suoritus ei vain riittänyt keulille. Kuulemma viimeistely petti levon jäädessä parin kolmen viimeisen viikon aikana liian vähälle. Aika jona mitään ei mielestäni voi enää voittaa, vaan ainoastaan hävitä. Kirvesmiehen Harri tulee mieleen, aina ennen kisoja kovimmassa kunnossa. Marit Björgen hioo huippukuntoaan hölläten viimeiset kuusi viikkoa. Tuottanut ainakin kohtuullisen hyvin tulosta. Pitääpä itsekin kokeilla. Ensin vain 900 tuntia kymmenen vuotta pohjille. Saa lainata sanon minä.
Kommentit ei sallittu