Kausi huipentui hetki sitten yllättävään, mutta sitäkin mieluisampaan suomenmestaruuteen poikien 40-44 sarjassa, lajina vaativa maastotriathlon. Tarkoitus oli analysoida ja purkaa kausi tuoreeltaan, mutta työt odottavat. Minun kohdallani se tarkoittaa opintojen tiivistymistä. Oma säätönsä oli suorituspaikan suhteen. Iso kiitos Petralle ja Saimialle, että ulkopuoliselle löytyi mahdollisuus opintojen suorittamiseen nurkan takana. Aikataulu on tiukka ja jo ensi viikolla tentin yhtiöoikeutta ja siitä neljän viikon päästä perhe- ja perintöoikeutta. Ammattillinen harjoittelu on käynnissä, tarvittavat paperiasiat hoitunevat myös piakkoin.
Oma murheensa on ollut latauksen purkauduttua nuo fyysiset vaivat. Olkapää on heikossa kunnossa, kuten arvata saattaa. Kaatuminen veti lihaksiston tukkoon lähes kauttaaltaan. Tänään uskaltaudun astangajoogaan ja toivon taas ruodon aukeavan. Sitä kautta se helpotus itsellä on parhaiten löytynyt. Muutamat ”pakolliset” hikoilut valmennettavien kanssa pitävät omaa kuntoa yllä jatkossakin ennen uuden kauden alkua.
Ps. kuvasiko Turre minua vai taustapiruani?
Kommentit ei sallittu