Reitti oli hiukan hämärän peitossa yksityiskohtien osalta, mutta käsitys minulla oli selkeä radan luonteesta. Se oli kovempi kuin luulin ja kulku vaisumpaa. Helpohko pyöräosuus ei tuntunut kuitenkaan säästäneen voimia juoksuun. Hivenen aina yliarvioin voimiani, se on ollut pelinhenki pienestä pojasta pitäen. Se ei ole ylimielisyyttä, vaan varmuutta siitä että selviän mistä vain.
Lähdin liikkeelle alle kuuden minuutin kilometrivauhtia saaden jalat auki. Ensimmäinen töppyrä ja meno hidastui. Lonkankoukistajat eivät suostuneetkaan enää polvea nostamaan. No ainahan voi ryömiä ja minähän olin varustautunut hanskoin juoksuun.
Edes Penny Slaterin peesi ei tällä kertaa saanut minua urotekoihin. Viimeiseltä juottopisteeltä sain kuitenkin potkua jonkun alkaessa lähestyä. Kunnon kirikilpailua ei syntynyt harmikseni, mies taipui toiseksi viimeiseen kumpareeseen.
Kuten kuvasta näkee, päivä ja reissu olivat onnistuneita. Mahdollinen kymmenen minuutin parannus ajassa ei olisi minusta onnellisempaa miestä tehneet. Tuo kymppi olisi ollut otettavissa paremmalla valmistautumisella, märkäpuvun käytöllä ja jälkeenpäin huomasin ajaneeni hivenen liian löysillä säädöillä takapään suhteen. Summa summarum, kiitos XterraPoland ja Krakowa.
Kommentit ei sallittu