Laiskahkoja ovat olleet miehen liikkeet marraskuusta, kauden aloituksesta lähtien. Suunto on näyttänyt paria tonnia liikunnan suhteen. Kokoajan olen jotain puuhastellut ja töissä olen käynyt aina pyörällä, kun on ollut mahdollista. Kuntoutus olkapään ja jalan suhteen ovat olleet edelleen etusijalla. Terveenä tahtoisin kilpailla (joskus) ja kaikki tehdään sen eteen. Joogasta haetaan apua jälleen ja uskon sen olevan varmasti hyvä lisä. Sykäyksen aktiivisempaan suuntaan sain kuitenkin lääkäriltä. Kuin salama hyökkäsin harjoittelemaan, kun ortopedi käski edelleen oireilevaa olkapäätä täysillä rasittamaan. Sen jälkeen lukemat ovat olleet viitisensataa korkeammalla ja palautumismittari punaisella. Tuntuu toki kipuakin, mutta tilannekuva ainakin paranee. Ei se niin huono ole, enkä usko vian olevan niin suuri. Lähinnä kysymys on rasituksen laadusta ja määrästä. Torstaina toivon saavani vastauksia ja jotta katseet voitaisiin kääntää eteenpäin. Olen luottavainen tulevaisuuden suhteen. Kurssisuorituskin tipahti jälleen piristämään arkea, joka näyttäytyy kiireisenä ja harmaana. Minun tehtäväni on koittaa värittää sitä ja nurista vähemmän. Mielenkiintoinen projekti onkin alkamassa ja toivottavasti pääsen sitä piakkoin esittelemään. Olkaahan kuulolla, kun urpo taas tempaisee.
Kommentit ei sallittu