Tovi on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta, työkiireitä, ei kai? Huolestua kyllä pitää, eikä tämä saa toistua. Paljon on tehty , vielä enemmän suunniteltu. Jalkojen kiusaaminen ja samalla voimatasojen nostaminen viimein käynnistyi. Kaveri nosteli limput tankoon ja kimpassa kyykkäsimme kaseja. Painoista ei tarvitse puhua, mutta tanko niistä ei notkunut. Työmatkat ovat taittuneet säästä välittämättä pyöräillen niinä aamuina, kun se on ollut mahdollista.
Tänään päivä avattiin tunnin maastojuoksulla kumppanien kanssa. Hienot ovat maisemat Tenhamoinlahdella, jossa Salpalinjatrailrunin- reitti kulkee. Tänään vähän sovellisimme ja kuljimme välillä metsänkin puolella. Kaikilla ei ollut ihan samanlainen kulku, mutta hymy irtosi ja maailma parani. On tämä vain pirun hauskaa, vaikka ei leipää pöytään tuokkaa. Toki siihen leivän päälle saa nyt muutakin kuin ylähuulen.
Ensi viikolla muutama ihiminen tulee saamaan puhelun. Sen verran taas ideoita sinkoilee, että jonkun on ne syytä ampua alas. Luottokuvaajani kanssa pyrimme tuottamaan lisää materiaalia kaikkien ihaltavaksi. Treeni-intoa kaikille lukijolleni tasapuolisesti.
Kommentit ei sallittu