Lienee tuo karjalainen luonteenpiirre vahvana minussakin. Nauratti suorastaan, kun luin ystäväni naamakirjapäivitystä. Näillä verenperinnöillä mennään kohti päämäärää. Ei tässä maailmassa kannata tehdä asioita joista ei tykkää. Ajan hukkaa yhtä kaikki sanon minä.
Rautoja siellä, rautoja täällä, ai niin se vihreä korttikin pitäisi jossain välissä suorittaa. Loppuu tunnit kesken, vaikka lupasin siivota pöytääni. Onneksi virtaa piisaa ja liikkuminen tuo lisää nautintoa. Vammat painuvat taustalle ja vielä tuo astman ryökäle kuriin, niin olen tyytyväinen.
Kohta kuntoutusta, läksyt on jo tehty. Sitten ruokailu ja päivälepo jääpussi olkapäällä. No voi olla ettei ihan onnistu, kun koululaiset saapuvat. Kaunis ajatus ja lämmittää itsessään, toteutui sitten tai ei.
Ps. Lapset jo kyselevät milloin toimisto aukeaa. Vielä väriä pintaan ennen kuin sopimukseen löydään puumerkit.
Kommentit ei sallittu