Viime vuonna Tahkon jälkeen suoritin nollauksen loistavassa äijäporukassa. Sen jälkeen ei liikunta toviin maistunutkaan. Toki SM-maastotriathlonin suoritin, mutta muuten lepäilin oikeastaan laakereillani. Toki väsymystä on nytkin ilmassa, fiilis on vain toinen. Matka tuntuu olevan pahasti kesken ja uusia juonia punoessa syksy meneekin mukavasti. Jännä nähdä millaisen päästötodistuksen kumppanini antavat. Toivoisin jokaisen riipaisevan nimen ensi vuodenkin sopimuspaperiin.
Lepoa on luvassa ensi viikosta lähtien oikein lääkärinmääräyksestä, kun tammikuussa rikkoutunut olkapääni vihdoin leikataan. Huomenna astmaattisiaoireitani tutkitaan ja toiveissa onkin, että ensi kesänä voisin urheillessani hengästyäkin.
Syksy on myös kouluttautumisen aikaa, viimeinen vuosi ammattikorkeakoulua on alkamassa. Samalla tarkastelen valmennuksellista koulutustarjontaa. Lajilla ei niin väliä, kaikki vievät ammattitaitoani sillä saralla eteenpäin. Olenhan kaikkiruokainen liikunnan suhteen enkä näe yleisellä tasolla eri lajien valmentamisessa suurtakaan eroa. Yksilöstä ja hänen tavoittamisestahan kaikessa on kyse.
Kommentit ei sallittu