Erittäin vaativa kausi huipentui Tahkolla täydenmatkan SM-kilpailulla. Torstaina siirryttiin Nilsiään ja katsottiin Tahkontriplan lähtö. Se nostatti tunnelmaa entisestään vaikka mies ei pirteimmillään ollutkaan. Viikon takainen Levin kahdeksantuntinen tuntui pienenä kiristelynä jäsenissä. Lääkettä köhään joutui myös vetämään, jotta yskä edes jotenkuten kestäisi hallinnassa. Astmaahan tässä on vilauteltu jo lääkäreiden puolelta. Varmuus asiaan saataneen syksyn aikana testien muodossa. Perjantaina paikkojen katselua ja hiukan fillarointia. Pientä hienosäätöä ja tuntuman hakua, ei kummenpaa. Lontoon kilpailut olivat myös mieluista katseltavaa varusteiden laiton ohella.
Lauantaiaamuna puolikuusi ylös, puuroa marjoilla ja kahvia naamariin. Voimajuomaksi tietenkin tyrniä ja karpaloa. Viitisen tuntia nukuin ja se tuntui riittävältä. Rutiinilla vedetään ja höntyily on poissa. Kyllä minua toki jännittää ja vatsa toimii siihen malliin. Siinä syy miksi tätä teen, mahtava kirjo tunteita.
Uintia odotin hieman sekavin tuntein. Tekniikka on hukassa, olkapään takia joka leikataan siis 21.8. Lisäksi yskä, joka saa valtaisat räkämassat liikkeelle, ei ole paras seuralainen uintiin. Lähdin tämän takia tunnustellen liikkeelle. Puolisen tuntia pääsinkin ongelmitta. Sitten luulin, että loppumatka meneekin ilman keuhkoja. Yskäkohtaus vedessä ja räkää lensi niin maan hitsisti. Rumempi ilmaus oli mielessä, mutta maltoin, koska sain homman kuriin. Loppumatka uintiinkin pintahengityksellä, jotta uutta kohtausta ei tulisi. Rannassa ja pyöräilyn alussa sitä sitten lensikin. 1.30 alitus täytti minimivaatimuksen, mutta ei enempää. Hukkumatta uinnista selviäminen ei ole se mitä siitä lajista haen. Edellytykset parempaan ovat kuitenin olemassa.
Pyöräilypaita päälle, sukat ja kengät jalkaan. Viimevuotinen oli muistissa ja sitä samaa sai nyttenkin. Ajamisesta hävisi tatsi kokonaan, kun yritti pitää itsensä vain lämpimänä. Alamäissä ei pystynyt huilaamaan, koska mies ja pyörä tärisivät niin kovin. Oli vain poljettava jotta kesti pystyssä. Pisteenä iin päälle, viimeisestä huollosta oli banaanit loppu ja tietäähän sen miten siinä käy. Energiat loppuivat osuuden lopuksi ja edessä odottava maraton saikin lisää vaikeusastetta.
Juoksuosuudelle lähti väsynyt ja hattuuntunut mies. Hymy nousi kyllä huulille, kun jonnejen Jonne painoi menemään. Energiaa sain juoksun aikana lisää ja välillä jopa hölkättiin. Matka oli pitkä, mutta onnistuin sen mielessäni hyvin pilkkomaan. Läppä lensi ja jopa pari nakkia söin Harakan Jannen teltalla. Loppusuoralla tarjoilin tavaramerkkiäni, aina se kiri irtoaa vaikka kuinka väsynyt ja rampa olisi.
Kova oli koitos ja ajan parannus 25 minuutilla saa tässä kohtaa tyydyttää. Ei selittelyjä, mies ei ole vielä tarpeeksi kova. Säärenmustelma kertoo, että lihaksen on vielä kasvettava pohkeeseen, ennenkuin juoksu kantaa maaliin saakka.
Kommentit ei sallittu