Reilut 26 vuotta on kulunut juoksukärpäsen puremasta, jonka Vierumäellä sain. Sitä on hoidettu vuosien varrella moninaisin lääkkein. Täysin sitä ei ole pois saatu elimistöstä. Uskokaa pois, yritetty on ja kavalkaadi on kattava. Niin sitä edelleen kirmataan ja autetaan muita siinä lomassa.
Uinti täysiä, pyörä täysiä, juokse miten pystyt. Viiden puolen minuutin kilometrivauhti oli se mihin kyettiin. Hassulta tuntuu sanoa, että eihän se tuntunut missään, mutta näin se vain on. Viimeinen puoli kilometri sentään oli kellon ja yleisön mielestä juoksunnäköistä. Joroisilla sitten taas lisää vauhtia ja matkaa. Akin kanssa ei leikitä, Laineen akanpoika saa pistää parastaan, jos aikoo Uskotunmiehen selättää.
Heidi hieroi keskiviikkona jalkoja auki, kerta oli ensimmäinen, mutta ei varmasti viimeinen. Taas tuli muutama uusi juttu ja muistutus itselle. Ole tarkkana ja kartuta tietopankkiasi.
Run like you never run. That feeling in Vierumäki was amazing. I love to compete and I´m going to race a lot more. That`s why I do this. I need this and that what`s it gave me. Fun fun and lot of more fun.
Mitä Tero tykkäsit, onko uusi putki tilattu?
Kommentit ei sallittu