Nyt, kaksi päivää kilpailun jälkeen, fiilis on haikea. Joroinen siintää jo edessä ja haasteita satelee. Niihin vastataan ja kiusataan poikia. Hävitä ei haluta vieläkään, tilapäisesti saatetaan taipua. Tähtäin on edelleen kerää koko sarjassa.

Vierumäki oli ja on se paikka sydämessäni, josta kaikki sai alkunsa. Harmittaa, että en törmännyt Vuorimaan Timoon, kaikkiin muihin suurinpiirtein kyllä. Hän, joka näytti kantapäitä iltalenkillä vuonna 1991 ja opetti muutenkin kestävyysurheilun saloja. Tuloksia katsellessa huomaan hävinneeni hänelle, yllätys yllätys, juuri juoksuosuudella.

Vaimo ja luottokuvaaja antoivat mahdollisuuden onnistuneelle kilpailusuoriutkselle. Minimitavoite täyttyi ja saan olla tyytyväinen. Oppia satelee ja muutaman jutun tein jälleen paremmin. Vauhti ei ole se tärkein, panostus on matkassa ja viihtyvyys on taattu. Huikea porukka on jo pelkästään Lappeenrannasta liikkeellä. Nukutaan yö hyvin ja pureskellaan laji lajilta jälleen kisa kasaan.

Best moment on the race was afterwards when I get ride to Europe, thanks Alex. If you all want to know more be here or be square.

 

Kommentit ei sallittu