Torstaina hölkättiin, perjantaina juostiin ja tänään käveltiin. Kolmena perättäisenä päivänä jalalla, eikä mihinkään särje. Vasen nilkka oli keskiviikkona niin notkeana, että oikein ääneen ihmettelin portaita alas tullessani. Reilun 21 kuukauden jälkeen miestä hymyilyttää ja olo on onnellinen. En sitä salaa, että näillä teillä meinasin loppuun palaa. Vauhti kasvaa hiljalleen kunnon mukaiseksi. Huomisen kun huilailen, voin maanantaina kokeilla oikean olkapääni kuntoa uiden. Tiistaina ortopedi soittaa ja katsotaan sitten kuinka toimitaan. Tuo hiekan tunne siellä ei varmaan ole paras mahdollinen merkki. En ole sitä liukasteena koskaan pitänyt. Sinänsä kovinkaan kipeä se ei ole. Tosin en ole rasittanutkaan joogaa kummemmin. Sekin vain kerran viikkoon, joten olen todellakin ollut maltillinen. Vahva usko parempaan huomiseen on ja se sen kuin vahvistuu. Olisittepa nähnyt, kun seisoin päälläni tänään. Sitä tullaan myös harjoittelemaan. Kehonhallintaan on syytä kiinnittää enenemässä määrin huomioita. Uskon sen auttavan joka lajin suhteen. Fiilis nousee kevään kirkastuessa ja lämpötilan noustessa. Kohtahan voisi raapasta vaikka numerolapun rintaan.
Huomenna virvotaan ja nautitaan laadukkaasta juniorijalkapallosta Visma-areenalla rouvan paiskiessa perheelle leipää pöytään. Euroopan paras opiskeleva koti-isä suhmuroittaa jälleen parhaan kykynsä mukaan.
Kommentit ei sallittu