Luurit päässä ja sohva selässä, jee, täts mii. Tämä toistui kotona ja reissussa. Ajatus, että pienikin pala minusta riittää ympärillä oleville ihmisille. Olinhan tekemässä jotain perkeleen tärkeää… Öö mitä.
Yllä mainittua on tullut pohdittua viime aikoina useasti. Jostain on löytynyt siihenkin aika. Jos en osaa itse karsia niin joku muu tekee sen puolestani. Ei tää elo ole yhtään helpompaa tai vaikeampaa kuin aiemminkaan. Suhtautumiskysymys pitkälti, sillä tyytymätön olen osannut olla milloin missäkin tilanteessa. Ja tyytyväinen, vaikka en olisi millään sitä mitannutkaan ja jos mittasin niin mittareiden lukemalla ei ollut vaikutusta. Tällä tarkoitan, että olen fiilisihminen. Totta se miltsi pankkitilillä lämmittäisi, mutta niin tekee tuo vanha ilmalämpöpumppukin.
Kirjoitan, koska se kehittää. Minulle tämä on aina pysähtymisen hetki. Taas on heitetty uusia ideoita tulille, vaikka viime viikkoisetkaan eivät ole edenneet. Varmaan ne olivatkin kuolleina syntyneitä. Käykö sinulle usein niin?
Tämänkin kuvan teille tarjoilee: https://sweetkarelia.fi/

Kommentit ei sallittu