Korjatkaa, jos olen väärässä. Pelkäämme epäonnistumista. Lienee luonnollista vai onko? Mitä pelättävää siinä on? Fiksumpi valmentaja osaisi varmasti tyhjentävästi vastata. Minä kun epäonnistun päivittäin, niin mitä siitä tulisi jos kokoajan pelkäisin vielä kaupan päälle. Aiemmin olin todella tarkka esimerkiksi oikeinkirjoituksen suhteen. Kun nuo kännykköjen ennakoivat tekstinsyötöt tulivat, niin hiljalleen siitäkin luovuin. Kieleni siis rapisee. Surullista, mutta ei kohdallani kaikkein merkityksellisintä.
Päivän aiheeseen ja väittämään. Pelkäämme onnistua. Perustan väitteeni seuraavasti. Emme uskalla tehdä jotain mitä emme ole aiemmin tehneet. Tämän kun uskallamme tehdä tai luoda sellaisen ilmapiirin niin selviämme mistä tahansa. Lappeenranta nousee itärajan sulkeuduttua ikiajoiksi kuopastaan. Etelä-Karjala näyttää kuinka vetovoimainen olemme. Suomi-neito ottaa paikkansa maailman onnellisimpana valtiona.
Kuvalla huomio, sillä Simo hyppää elämänsä pisimmän kolmiloikan viimeistään Pariisin olympiakisojen finaalissa. Kun minä lähdin manageroimaan urheilijoita psyykkisenvalmentajan ammattitaidolla, päätin siinä olevan oma lähestymiskulmani. Tämän haluan välittää yhteistyökumppaneille. Kuljemme urheilu edellä oppien edustamisesta ja elämästä ylipäänsä kera uusien tuttavuuksien. Olemme utelijaita lappeenrantalaisia ja ylpeitä etelä-karjalaisista juuristamme. Tämän kuvan on muuten taltioinut Lauri Aapro/Sweetkarelia
Kommentit ei sallittu