Aamuinen soitto yrittäjäveteraanille käynnisti työpäivän. Sillä nimellä minä päiviäni kutsun sisälsivät ne mitä hyvänsä. Ero tulee vain siitä kuinka paljon voin laskuttaa. Yhden miehen puulaakissa kaikki on itsestä kiinni. Olen halunnut pitää tietyistä asioista kiinni ja se on näkynyt hitaana etenemisenä. Oma osaaminen on keskiössä. Mitään keskeneräistä ja puolivillaista en myy. Osa kokeilemistani jutuista ei ole myöskään toiminut. Fokus on ollut välillä hakusessa, kun olen talkoillut liikunnan parissa. Ikuinen siunaus ja kirous sanoisin minulle niin rakkaasta ympäristöstä.
Sen verran olen tehnyt analyysia oman liikkumiseni ja valmentamisen synkkaamisesta, että tuo yhtälö pitkässä juoksussa vaatii tarkistamista. Onko aika siirtyä valmentamaan ja tuomaroimaan kokonaan jää puntaroitavaksi. Oma motivaatio on ollut hiukan kortilla kalenterin täyttyessä kaikesta muusta paitsi numerolappu rinnassa kilpailemisesta. Toisaalta pohjat vaikuttavat vahvoilta, sillä muutamassa viikossa kulku aina kirkastuu kummasti. Nyt vaikuttaa siltä, että katse kääntyy jo ensi kevääseen. Tuleeko huipentumaa, epäilen. Mielessä on toisaalta ollut pienten tulosten juokseminen radalla mittariksi ensi vuodelle. 400, 800, 1500 ja 3000 metriä viikon välein tuossa järjestyksessä houkuttaa. Laitan tavoiteajat ihan heittona, mutta alta minuutin pitää päästä kierros. Kaksi kiekkaa hyytyy, mutta 2.30 alitus realismia, 2.20 alle unelma. 1500 hirvittää, koska vitosen allekin pitää tehdä töitä rajusti. 11 minuutin alitus 3000 hyväksytään, mieluusti reippaasti.
Kommentit ei sallittu